Työhistoriaedellytys
Työntekijältä edellytetään työeläkelakien mukaista työhistoriaa vähintään 20 vuotta. Tämä aika voi muodostua eri työnantajien palveluksessa tai virkasuhteessa tehdystä työstä. Aikaan luetaan myös työ, jonka henkilö on tehnyt ennen kuin hän on täyttänyt 23 vuotta (15-vuotiaasta alkaen tehty työ 31.12.2006 saakka, 18-vuotiaasta alkaen tehty työ 1.1.2007-). Työhistoriaan luetaan myös eläkevakuutettu yrittäjätyö. Lisäksi muussa EU/ETA-maassa tai Sveitsissä tehty työ otetaan huomioon laskettaessa työhistoriaedellytyksen täyttymistä.
Työhistoria-aika lasketaan vuoden 2007 alusta rekisteröidyistä ansioista rekisteröidyn työssäoloajan sijaan. Työssäoloehtoon luettavan kokoaikatyön vähimmäispalkka on 1 252 euroa kuukaudessa vuonna 2021. Jakamalla kunkin vuoden vähimmäispalkalla eläkelakien mukaiset ansiot saadaan kyseisen vuoden työssäolokuukausien määrä. Kalenterivuosikohtainen osamäärä pyöristetään alaspäin lähimpään kokonaislukuun, joka voi olla enintään 12. Eri vuosien osamäärät lasketaan yhteen. Jakolukuja tarkistetaan vuosittain työeläkelakien palkkakertoimella.
Jos henkilö on käyttänyt vuorotteluvapaata jo kertaalleen, työeläkelakien mukaista työhistoriaa tulee kertyä vähintään viisi vuotta edellisen vuorotteluvapaan päättymisestä.
Enintään neljännes rinnasteista aikaa
Työhistoriaan luetaan kuuluvaksi lisäksi varusmies- tai siviilipalvelusaika sekä aika, jolta henkilölle on maksettu sairausvakuutuslain mukaista äitiys-, erityisäitiys-, isyys- tai vanhempainrahaa taikka erityishoitorahaa. Rinnastaminen siis edellyttää, että henkilö on hakenut ja saanut kyseistä rahaa.
Työntekoon kuitenkin rinnastetaan myös aika, jonka työntekijä on ollut työsopimuslakiin tai työehtosopimukseen perustuvalla hoitovapaalla. Työhistoriasta enintään neljännes voi olla kyseistä rinnastettavaa aikaa. Työhistorian olemassaolo selvitetään pääsääntöisesti eläketurvakeskuksen rekisteriotteella tai muulta viranomaistaholta saadulla selvityksellä.
Työsuhteen oltava koko vapaan ajan voimassa
Vuorotteluvapaan käyttäminen on työsuhdesidonnaista. Vuorotteluvapaalle jääminen edellyttää voimassaolevaa työsuhdetta, jonka tulee pysyä voimassa vapaan aikana. Jos työsuhde päättyy, oikeutta korvaukseen ei enää ole.
Myös määräaikaisessa työsuhteessa olevalla työntekijällä on oikeus jäädä vuorotteluvapaalle edellyttäen, että määräaikainen työsuhde jatkuu työsopimuksen mukaan niin pitkään, että hän palaa vuorotteluvapaan jälkeen takaisin samaan työhön.
Yli 75 %:n työaikaedellytys vuoden ajalta
Vuorotteluvapaalle voi jäädä kokoaikainen työntekijä ja työntekijä, jonka työaika on ollut yli 75 prosenttia alan kokoaikaisen työntekijän työajasta. Tällaisen työntekijän työsuhteen samaan työnantajaan on tullut kestää yhdenjaksoisesti vähintään 13 kuukautta ennen vuorotteluvapaan alkamista. Tasan 75 %:n tai sen alittava työaika ei täytä siis tätä edellytystä.
30 kalenteripäivän palkaton jakso 13 kuukauden aikana sallitaan
Tähän 13 kuukauden ajanjaksoon voi sisältyä yhteensä enintään 30 kalenteripäivää palkatonta poissaoloa tai osa-aikatyötä (75 % enimmäisajasta tai alle). Palkatonta poissaoloa on esimerkiksi aika, jonka työntekijä on ollut lomautettuna tai lakossa.
Palkattomaan poissaoloon rinnastetaan sellainen osa-aikatyö, jossa työaika on korkeintaan 75 prosenttia alalla sovellettavasta kokoaikaisen työntekijän työajasta. Kuitenkin sairaudesta tai tapaturmasta johtuva poissaolo rinnastetaan vuoden työssäoloa laskettaessa työssäoloon kokonaan riippumatta poissaolon kestosta tai yhteispituudesta.
Myös osasairauspäivärahaa, osakuntoutustukea tai osatyökyvyttömyyseläkettä saaneen henkilön katsotaan olleen (osa-aikaisesti) poissa työstä sairaudesta tai tapaturmasta johtuvasta syystä, joten kyseinen aika rinnastetaan työssäoloon.
Sen sijaan perhevapaista johtuvaa poissaoloa ei rinnasteta työssäoloon, joten niiden jatkoksi työntekijä ei voi saada vuorotteluvapaata.