Vuorotteluvapaalla olevalle vuorottelijalle maksettavan vuorottelukorvauksen normaalisuuruus on 70 prosenttia siitä työttömyyspäivärahasta, johon työntekijällä olisi oikeus työttömäksi jäädessään (lapsikorotuksia ei oteta huomioon).
Korvauksen perusteena oleva taso lasketaan vuorotteluvapaata edeltävän vähintään 52 viikon ajalta kertyneiden ansiotulojen perusteella siten, että laskennassa otetaan huomioon pääsääntöisesti välittömästi vuorotteluvapaata edeltäneet täydet palkanmaksukaudet. Ne luontaisedut, jotka saadaan myös vapaan aikana, vähennetään kuitenkin ansioturvasta poiketen palkanmäärittelyssä kyseisen 52 viikon palkasta.
Palkan tulee muutoin täyttää ne edellytykset, joita ansioturvassa siltä edellytetään. Tarkastelujakso on kiinteä eikä sitä pidennetä, vaikka jaksoon sisältyisi palkattomia poissaoloja, joille on hyväksyttävä syy. Jos henkilö kuitenkin on ollut poissa työstä päivärahan vakuutusehtoon liittyvästä hyväksyttävästä syystä (esim. päätoiminen opiskelu tai kuntoutus), ei poissaolopäiviä lueta työpäiviksi palkanmäärityksen yhteydessä. Jos poissaololle ei ole ollut hyväksyttävää syytä (esim. palkattomalla ”omalla” lomalla), luetaan poissaolopäivät työpäiviksi, jolloin ne vaikuttavat vuorottelukorvauksen tasoa laskevasti.
Vuorottelukorvauksen tason määrittelyssä suoritetaan 4,34 %:n (v. 2021) ns. TyEL-vähennys kuten ansiopäivärahan laskennassa. Korvaus on veronalaista tuloa, joten verovuoden muut tulot vaikuttavat korvauksen nettomäärään.
Maksettavaa vuorottelukorvausta vähentävät vapaan aikana saadut ansiotulot siten, että korvauksen perusteeksi tulee ns. soviteltu päiväraha. Korvauksen perusteena olevasta päivärahasta vähennetään 50 % ansiotulosta. Vuorottelukorvausta ei koske 300 euron suojasääntö. Vuorottelukorvausta vähentävät myös eräät lakisääteiset etuudet tai ne voivat estää sen saannin.