Työttömyysturvalain mukaan yrittäjäksi katsotaan henkilö, joka päätointaan varten on velvollinen ottamaan YEL- tai MYEL-vakuutuksen. Pelkkä johtava asema ja omistus ei tee henkilöstä yrittäjää, vaan yrityksessä tulee myös työskennellä, jotta yrittäjämääritelmä täyttyy. Te-toimisto tutkii, onko yritystoiminta pää- vai sivutoimista ja antaa siitä lausunnon työttömyyskassalle.
Yrittäjäksi katsotaan myös yrityksessä työskentelevä yrityksen osaomistaja,
- jos hän työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä itsellään on vähintään 15 % osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta; tai
- jos hän työskentelee johtavassa asemassa osakeyhtiössä, jossa hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 30 prosenttia osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta; tai
- jos hän työskentelee osakeyhtössä, jossa hänellä itsellään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa on vähintään 50 % osakepääomasta tai osakkeiden tuottamasta äänimäärästä tai muutoin vastaava määräämisvalta; tai
- vastaavalla tavalla työskentelee muussa yrityksessä tai yhteisössä, jossa hänellä tai hänen perheenjäsenillään tai hänellä yhdessä perheenjäsentensä kanssa katsotaan olevan edellä mainituissa kohdissa sanottua vastaava määräämisvalta (esimerkiksi kommandiittiyhtiössä vastuunalainen yhtiömies, avoimen yhtiön yhtiömies)
- toimii omalla toiminimellä tai ennakkoverolipulla (myös esimerkiksi toiminimen haltijan kyseisessä yhtiössä työskentelevä puoliso saattaa olla työttömyysturvalain mukainen yrittäjä)
Henkilön katsotaan olevan johtavassa asemassa yrityksessä, jos hän on osakeyhtiön toimitusjohtaja tai hallituksen jäsen tai jos hän osakeyhtiössä tai muussa yrityksessä tai yhteisössä on vastaavassa asemassa.
Pelkästään prokura tai muu nimenkirjoitusoikeus ei tuota työttömyysturvalain mukaista johtavaa asemaa yhtiössä.
Perheenjäseneksi katsotaan yrityksessä työskentelevän henkilön puoliso (myös avopuoliso) ja henkilö, joka on yrityksessä työskentelevälle henkilölle sukua suoraan ylenevässä tai alenevassa polvessa ja asuu henkilön kanssa samassa taloudessa.
Jos perheenjäsenet asuvat eri osoitteissa ja taloudessa, estettä ansiopäivärahan maksamiselle ei määräysvallan puuttumisen takia ole. Aviopuolisoita, jotka välien rikkoontumisen takia asuvat erillään, ei pidetä puolisoina.
1.1.2016 alkaen yrittäjämääritelmä laajeni. Jatkossa yrittäjinä pidetään myös niitä henkilöitä, jotka eivät ole velvollisia ottamaan maatalousyrittäjän tai yrittäjäeläkelain mukaista eläkevakuutusta. Yrittäjänä pidetään myös siis henkilöä, joka tekee ansiotyötä olematta työ- tai virkasuhteessa.
Pienimuotoista yritystoimintaa harjoittavia on aiemmin pidetty omaa työtä tekevinä. Omalla työllä tarkoitetaan lähinnä sellaista työtä, jota ei tehdä ansiotarkoituksessa (esimerkiksi omaishoitajat, au pairit ja apurahansaajat).
Muutoksen myötä suurin osa ns. omaa työtä tekevistä katsotaan työttömyysturvassa yrittäjäksi. Yritystoiminnaksi katsotaan esimerkiksi laskutuspalveluyrityksen kautta tapahtuva työllistyminen. Työ- ja elinkeinotoimiston käytäntö ei ole kuitenkaan muuttunut. Omaa työtä tekevät (esim. freelancerit) voidaan katsoa edelleen sivutoimisiksi yrittäjäksi, jolloin he ovat oikeutettuja palkansaajan työttömyysturvaan.
Yrittäjän ei-omistavan perheenjäsenen työttömyysturvaan tuli muutos 1.7.2019 lukien, ks. lisätietoa täältä.
Esimerkkejä yrittäjäasemasta
Esimerkki 1:
Neiti A työskentelee C Oy:ssä mutta ei ole johtavassa asemassa. Hän omistaa yhtiön osakkeista 50 prosenttia. Neiti A on yrittäjä.
Esimerkki 2:
Rouva A työskentelee B Oy:ssä talousjohtajana. Rouva A omistaa 49 prosenttia yhtiön osakkeista ja on yrityksen hallituksen varajäsen. Rouva A ei osallistu säännöllisesti yrityksen hallituksen kokouksiin. Rouva A:ta ei pidetä yrittäjänä.
Esimerkki 3:
Herra A työskentelee B Oy:ssä, jonka osakkeista hän omistaa 15 prosenttia. Herra A on B Oy:n toimitusjohtaja. Herra A on yrittäjä, koska hän on työttömyysturvalain tarkoittamalla tavalla johtavassa asemassa, jolloin yrittäjämääritelmä täyttyy 15 prosentin omistusosuudella.
Esimerkki 4:
Rouva B työskentelee C Oy:ssä yrityksen toimitusjohtajana. Rouva B ei omista yrityksen osakkeita. Rouva B:n puoliso herra B omistaa yhtiöstä 10 prosenttia ja heidän samassa taloudessa asuvat lapsensa D ja C 10 prosenttia kumpikin. Rouva B ei ole yrittäjä, koska hänellä itsellään ei ole omistusosuutta yrityksestä.
Esimerkki 5:
Herra A on kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies. A:n määräysvaltaa ei ole rajoitettu yhtiösopimuksella. Herra A:n lisäksi kommandiittiyhtiössä työskentelevät hänen vaimonsa Rouva A ja heidän tyttärensä Neiti A, jotka ovat äänettömiä yhtiömiehiä. Neiti A ei asu samassa taloudessa vanhempiensa kanssa.
Herra A:n lisäksi yrittäjänä on pidettävä Rouva A:ta, koska hänen perheenjäsenellään on riittävä määräysvalta yrityksessä. Koska neiti A ei asu vanhempiensa taloudessa, ei hän ole työttömyysturvalakia sovellettaessa perheenjäsen, eikä häntä voida pitää yrittäjänä pelkästään sen takia, että hän on äänetön yhtiömies.
Esimerkki 6:
Puolisot A ja B ovat avoin yhtiö C:n yhtiömiehiä, eikä heidän määräysvaltaansa ole rajoitettu yhtiösopimuksella. Molempia pidetään yrittäjinä vaikka yhtiössä olisi muitakin yhtiömiehiä.